Mitä peili näyttää – laihduttajankin pitää hyväksyä itsensä

”Olen tyytyväinen itseeni, mutta koetan pudottaa painoani.”

Kuulostaako ristiriitaiselta? Eikö laihdutusyritysten taustalta löydykään aina syyllisyyttä, tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön ja valintoihin? Syvää uskoa siihen, että kevyempänä elämä on parempaa ja helpompaa?

Monesti näin ainakin on. Ja juuri syyllistyminen ja etenkin ruokaan ja syömiseen liittyvät negatiiviset ajatukset ovat syy siihen, miksi terveellisten elintapojen juurruttaminen osaksi omaa elämää tuottaa hankaluuksia. Ei ole normaalia, jos syöminen aiheuttaa jatkuvasti ahdistusta ja epäonnistumisen tunteita. Tällaisen henkisen painolastin kanssa on mahdollista saavuttaa vain lyhytaikaisia muutoksia. Niitä samoja, jotka ovat tuttuja lukemattomille jojo-laihduttajille.
Kestävät muutokset puolestaan ottavat aikansa. Kun asiaa on tutkittu, on huomattu, että yhden uuden syömistä, juomista tai aktiivisuutta koskevan tavan automatisoituminen vie keskimäärin 66 päivää eli yli kaksi kuukautta. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria, ja toisilta yksittäisen terveyttä tukevan tavan muodostuminen pysyväksi osaksi elämää voi viedä jopa kahdeksan kuukautta.

Kun puhutaan näin pitkistä ajanjaksoista, on selvää, että niihin mahtuu takaiskuja ja epäonnistumisia. Kuinka moni dieetti onkaan silti kariutunut yksittäiseen repsahdukseen tai huonompaan jaksoon, joka on saanut kyseenalaistamaan omat muutospyrkimykset ja mahdollisuuden onnistua tavoitteissa? Jos vääristyneet ajatusmallit istuvat syvällä, on vaikea ymmärtää, ettei elämäntapamuutosten onnistumisen kannalta ole merkitystä sillä, miten yksittäinen päivä on sujunut. Edellä mainitussa tutkimuksessakin havaittiin, että yksittäisten tapojen omaksuminen onnistui lopulta yhtä menestyksekkäästi, vaikka matkalla olisi tapahtunutkin haparointia. Mittavampien elämäntapamuutosten tuloksia onkin oikeastaan mahdollista tarkastella vasta vuosien kuluttua.

Jokainen varmasti tietää omasta tuttavapiiristään tai esimerkiksi television laihdutusohjelmista henkilöitä, jotka ovat onnistuneet rajussa painonpudotuksessa lyhyessä ajassa. Tällaisten muutostarinoiden yhteydessä korostetaan itsekurin merkitystä – eihän kymmenien kilojen karistaminen lyhyessä ajassa onnistukaan ilman kuntoilurääkin ja hyvin tarkkaan koordinoidun ruokavalion noudattamista.

Meille jokaiselle on kuitenkin suotu vain rajallinen määrä itsekuria. Biologisten erojen ja lapsena omaksuttujen tottumusten takia kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia vastustaa nykyisen ruokaympäristön tuhoisia houkutuksia. Ylipainoiset voivat esimerkiksi tuntea suurempaa mieltymystä tiheäenergisiin ruokiin normaalipainoisiin verrattuna, ja heidän arviointikykynsä syötyjen ruokamäärien suhteen voi olla heikompi.
Toisilla itsekuria on enemmän, mutta rajat tulevat heilläkin vastaan. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg on sanonut, että itsekuri on kuin lihas – sen varaan rakennettu muutos toimii aikansa, kunnes se väsähtää ja kaipaa lepoa. Pitkäaikaisen painonhallinnan kannalta tiukka kontrolli ei olekaan hyvä ratkaisu.
Itsekuria ei pidä sekoittaa muutosmotivaatioon. Kukaan ei onnistu saavuttamaan muutoksia elämässään ilman motivaatiota ja aitoa halua niiden tekemiseen. Muutoksia kohti pitää kuitenkin pyrkiä tavoin, jotka sopivat itselle ja omaan elämäntilanteeseen.

Tässä vaiheessa moni ehkä viimeistään kyseenalaistaa artikkelin avausvirkkeen logiikan. Jos itsetunto on kohdillaan, ei laihduttamiseen varmasti ole mitään syytäkään? Ehkä ei, ehkä on. Itsensä hyväksyvä ihminenkin voi hyötyä painonpudotuksesta eri tavoin.
Suurimmalle osalle meistä lihavuuden terveyshaitat ovat tuttuja, koska niistä puhutaan niin paljon. Puimatta haittoja tällä kertaa tarkemmin, tiivistetään ne seuraavasti: lihavuus lisää merkittävästi monien sairauksien ja oireyhtymien vaaraa. Etenkin painoindeksijakauman ääripäässä lihavuus voi olla jopa hengelle vaarallista.

Kuulostaa pahalta, mutta harva motivoituu laihduttamaan näin yleisten syiden takia. Painonpudotuksen onnistumisen kannalta onkin parempi löytää jokin henkilökohtainen motivaation lähde. Kenties painonpudotus antaa lisää virtaa arkeen ja tekee koiran lenkittämisestä mukavampaa. Ehkä ruokatapoja korjaamalla voi antaa lapsille paremman esimerkin terveellisistä valinnoista. Tai onnistunut laihduttaminen voi mahdollistaa tekonivelleikkauksen, jota ei ole suostuttu tekemään ylipainon takia.

Oleellista on siis kysyä itseltään, mikä saa haluamaan laihtumista. Jos vastaus kiteytyy itseinhoon, lähtökohta on yksinkertaisesti pielessä. Itseinho on surkea motivointikeino, sillä se on kuluttavaa ja vääristää suhteellisuudentajua. Oman tavoitepainon saavuttaminen voi toki onnistua kehnoillakin konsteilla ja itseinhon tunteen siivittämänä. Tavoitepainon säilyttäminen ja pysyvien, järkevien elintapamuutosten omaksuminen onnistuu kuitenkin vain silloin, jos ihminen nauttii elämästään ja itsestään. Vaikka kevyempi olemus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, se voi auttaa elämään parempaa elämää.

Lähteet: onlinelibrary.wiley.com, terveyskirjasto.fi, yle.fi, kaypahoito.fi