Makeutusaineet – täydellinen katsaus

Makeutusaineet
ovat ensi silmäyksellä aivan kuin pelastava oljenkorsi kaikille niille, jotka
haluavat vähentää sokerinkulutustaan ja siten päästä eroon suuresta määrästä
ylimääräisiä kiloja. Mutta millaisia makeutusaineita tulisi valita? Ovatko ne
edes terveellisiä?

Onko
sokeri paha?

Kyllä,
enemmistölle sokerin syöminen on todellakin huono ajatus. Sokeri on nimittäin
kostonhimoinen – sen käyttö vaikuttaa aivoihisi ja aiheuttaa ruokahalua. Kun
käytät sokeria, olkoon se sitten tavallista pöytäsokeria tai runsaasti
hedelmäsokeria sisältävä maissisiirappia, vaikutat aivoissa hermojen
välittäjäaineisiin siten, että sudennälän syntyminen on vain ajan kysymys.

Se
on kuin ketjureaktio. Näläntunnetta vaimentavien hormonien taso laskee, lisäksi
saat ruoan syömisestä yhä vähemmän tyydytystä. Syöt ja syöt, mutta vatsasi ei
tule täyteen. Syötyjen kalorien määrä kasvaa, joka puolestaan aiheuttaa
ylipainoa.

Ovatko jotkut makeutusaineet terveellisempiä kuin jotkut muut? 

Makeutusaineita
on hyvin erilaisia – sekä luonnollisia että synteettisiä. Valikoima on
mieletön, alkaen steviasta ja agaavesiirapista ja lopettaen aspartaamiin ja erytritoleihin.
Yleisesti ollaan sitä mieltä, että luonnolliset makeutusaineet ovat terveellisempiä
kuin kemiallisesti synteettiset vaihtoehdot.

Tarinoita
ja legendoja makeutusaineista on paljon. Yksi tutkimus leimaa ne
vahingollisiksi, toinen taas päinvastoin terveyttä parantaviksi. Pidän eräästä
joskus kuulemastani ajatuksesta, jossa makeuttajien käyttöä verrattiin
lentämiseen – 99,999999 % todennäköisyydellä lentomatkasi päättyy onnelliseen
ja onnistuneeseen laskeutumiseen, mutta on olemassa pienen pieni mahdollisuus,
että ilmassa sittenkin tapahtuu jotain.

On
täysin mahdollista, että nykypäivämme tiede ei ole vielä ehtinyt
makeutusaineista kaikkea tutkia. Sitä emme kuitenkaan tiedä ja niinpä meidän
täytyykin nojautua siihen, mitä tiede meille kertoo.

Jokaisella
aikuisella ihmisellä on täysi oikeus tehdä lopullinen päätös itse.

1.
Valkoinen pöytäsokeri

Valkoinen
sokeri eli sakkaroosi on yleensä peräisin sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta.
Kehossa se hajoaa glukoosiksi ja hedelmäsokeriksi. Glukoosi muunnetaan kehossa glykogeeniksi
ja solut täytetään energialla. Kun sitä on liian paljon, liiallinen määrä
muunnetaan kehon rasvaksi. Yhteistyössä hedelmäsokerin kanssa siitä tulee
”mukavaa” makeaa ainetta.

2.
Hedelmäsokeri

Ulkomaisessa
kirjallisuudessa kirjoitetaan hyvin paljon hedelmäsokerista (fruktoosista), ja
viime aikoina lähinnä kielteisessä mielessä. Uskallan sanoa, että kohtuullinen
hedelmien syöminen ja siitä hedelmäsokerin saaminen ei ole sinulle millään
tavoin vahingollista. Jos kyseessä on puhdas hedelmäsokeri, asiat voivat
kuitenkin kääntyä sinun tappioksesi. Väitetään, että hedelmäsokerin käyttö
saattaa vähentää aineenvaihdunnan tehokkuutta ja insuliiniherkkyyttä.

3. Runsaasti hedelmäsokeria sisältävä maissisiirappi (HFCS)

Kemiallisesti maissisiirappi muistuttaa pöytäsokeria ja sitä käytetään erittäin laajalti nimenomaan suuremmassa teollisuudessa. Tuotteesta riippuen niihin on lisätty maissisiirappia joko suhteessa 90 % hedelmäsokeria ja 10 % glukoosia (leipomoteollisuudet) tai sitten 55 % hedelmäsokeria ja 45 % glukoosia (virvoitusjuomat).

Tämän
siirapin suurin huoli onkin sen taito kaapata sinun aivosi ja pakottaa sinut
käyttämään enemmän sokeria.

Lisäksi
se voi aiheuttaa huonon kolesterolin tason (LDL) nousua ja vaikuttaa kehon
painoa nostavasti. Verenpaine nousee ja sydänsairauksiin sairastumisen riski
kasvaa.

4.
Agaavesiirappi

Agaavesiirappia
saadaan agaavekasveista. Yleensä agaavesiirapin hedelmäsokeripitoisuus on
suuri, se yltää jopa 85 prosenttiin. Agaavesiirappia pidetään usein
diabeetikoille sopivana, sillä se ei nosta insuliinitasoa ja pieninä määrinä
sen käyttö ei olekaan suuri ongelma. Mutta jos määrät muuttuvat suuriksi, se
voi olla ongelma.

5.
Hunaja

Vähän
työstetty hunaja sisältää tosin sekä glukoosia että fruktoosia, mutta samalla
myös vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Siksi se on
makeuttajana parempi kuin sokeri. Kaupassa myytävä hunaja on kuitenkin usein
voimakkaasti työstettyä, jolloin joukko hyödyllisiä aineita on hävinnyt. Valitse
kaupasta sellainen hunaja, joka on kristallisoitunut.

6. Stevia

Stevia
on luonnollinen kaloriton makeutusaine, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Luonnollinen
stevia ei aiheuta insuliinin erittymistä ja jopa parantaa veren
sokerinsietokykyä. Siksi stevia onkin sopiva makeutusaine sekä diabeetikoille
että niille, jotka haluavat yksinkertaisesti vähentää sokerin käyttöä. Suurten määrien
käyttöä ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon tutkittu. Eli kohtuullisuus ennen kaikkea.

7.
Vaahterasiirappi

Vaahterasiirappi
muistuttaa hunajaa – se sisältää erilaisia antioksidantteja ja kivennäisaineita
(esim. sinkkiä ja mangaania). Siitä huolimatta vaahterasiirappi sisältää
sokeria ja on kaloripitoinen, joka jossain mielessä varjostaa sen
antioksidantti- ja kivennäisainepitoisuutta. Toisin sanoen vaahterasiirappi on
parempi kuin tavallinen sokeri, mutta sinun tulisi käyttää sitä hyvin vähäisinä
määrinä. Paljon helpompaa ja terveellisempää on saada tarvittavat
kivennäisaineet ja antioksidantit juureksista ja hedelmistä.

8.
Kookospalmusokeri

Kookospalmusokeri on peräisin palmun kukintojen kristallisoituneesta nektarista. Kookospalmusokerissa on suhteellisen paljon ravintoaineita, se sisältää vitamiineja, kivennäisaineita ja fytoravinteita, muun muassa kaliumia, sinkkiä, rautaa, B1-, B2-, B3- ja B6-vitamiineja. Palmusokerin puolesta puhuu sen matala glykeeminen indeksi (GI 35). Ruokosokerilla se on puolta korkeampi (GI 70) ja hunajalla se on (GI 55-60). Mitä matalampi GI on, sitä hitaammin vereen vapautuu glukoosia, jolloin vältytään verensokerin nopealta nousulta. Vertaan tässäkin muihin luonnollisiin makeutusaineisiin – pieni määrä johonkin ruokaan on sopivaa, mutta sen käyttöön ei kuitenkaan saisi suhtautua liian rennosti. Jos juot päivän aikana jatkuvasti kahvia tai teetä ja makeutat ne jatkuvasti kookospalmusokerilla ja toivot, että se ei jätä linjoihisi minkäänlaista jälkeä (onhan kyseessä luonnollinen tuote, jonka GI on alhainen), niin luultavasti erehdyt. Minun suositukseni sen käyttöön: mieluummin harvoin, pieninä määrinä ja ruoan joukkoon.

9.
Sokerialkoholit

Ksylitoli,
erytritoli, maltitoli ja mannitoli ovat sokerialkoholeihin kuuluvia
luontoperäisiä makeutusaineita, jotka eivät aiheuta verensokeritason nousua
eivätkä kariesta. Ne eivät aiheuta insuliinin erittymistä ja niiden
kaloripitoisuus on sokeriin verrattuna huomattavasti matalampi.

Kuitenkin täytyy todeta, että nämä edellä mainitut makeutusaineet eivät ole täysin kalorittomia, vaikka niitä usein sellaisina esitetäänkin. Erytritoli on niistä kaikkein vähiten kaloreita sisältävä, siinä on 0,2 kilokaloria grammaa kohti. Ksylitoli sisältää 2,4 kcal gramma kohti. Sokerialkoholit ovat vähemmän makeita kuin sokeri (noin 50-70 % sokerin makeudesta), siksi saman makeuden saamiseen niitä täytyy käyttää enemmän. On todettu, että suuremmat määrät voivat aiheuttaa suolisto-ongelmia.

10.
Keinotekoiset makeutusaineet

Keinotekoiset
(kemiallisesti tuotetut) makeutusaineet ovat hyvin ristiriitaisia. Aspartaami,
sukraloosi, sakariini, asesulfaamikalium (asesulfaami K) ja neotaami ovat vain
joitakin tunnetuimmista. Ne ovat täysin kalorittomia ja siksi niitä on monissa
dieettiruuissa. Tutkimuksia niiden puolesta ja niitä vastaan on paljon, ja
joskus tuntuu siltä, että tässä asiassa maailma on jakautunut täysin kahteen
leiriin.

Toitumine.ee-sivusto kirjoittaa aspartaamista (joka näistä lienee tunnetuin) seuraavaa: aspartaami muuttuu ihmisen ruoansulatuskanavassa asparagiinihapoksi, fenyylialaniiniksi ja metanoliksi. Kahta viimeksi mainittua ei pidetä suositeltavina. Yhdellä ihmisellä 10.000 on fenyyliketonuria ja siksi aspartaamia sisältävien elintarvikkeiden merkinnässä on varoitus siitä, että ”sisältää fenyylialaniinia”. Vuonna 2013 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) arvioi aspartaamin turvallisuuden uudelleen ja päätteli, että sallittu päiväannos ADI 40 mg jokaista ihmisen kehon kiloa kohti päivässä on riittävä suojaamaan ihmisen terveyttä.

Vaikuttaa
siltä, että näiden osalta kyse ei ole siitä, ovatko ne meidän terveydellemme
hyödyllisiä, vaan lähinnä siitä, onko niiden käyttö terveydellemme
vahingollista.

Monet
artikkelit kautta maailman ovat kuitenkin esittäneet koko joukon
terveysongelmia, joita näiden keinotekoisten makeuttajien käyttö voi aiheuttaa.

Suosi
luonnollisuutta

Yhteenvetona
voi sanoa, että mitä luontoperäisempi sinun ruokasi on, sitä varmempi voit olla
siitä, että olet hyvissä käsissä. Sitä varmempi voit olla siitä, että jokainen
haukkaus on varmasti terveydellesi eduksi.

Toistan
samalla edellä mainittua – aikuisena ihmisenä lopullinen päätös jää sinun
tehtäväksesi.

Kerro meille kommenttitilassa siitä, mitä itse ajattelet makeutusaineista? Ja millaisten käyttöä suosit.