Älä unohda omia tarpeitasi – terve elämä vaatii tervettä itsekkyyttä

Tällä kertaa kirjoitamme siitä, miten omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen edellyttää myös itsekkyyttä ja tarkemmin sanottuna tervettä itsekkyyttä. Aiheen käsittely vaatii tietenkin näiden käsitteiden määrittelyä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan itsekäs on omaa etua ajava tai ajatteleva yksilö. Hän ei toisin sanoen piittaa muista, vaan keskittyy itseensä, kenties muiden kustannuksella.
Terve itsekkyys ei sitä vastoin tarkoita välinpitämätöntä itsekeskeisyyttä. Terveellä tavalla itsekäs yksilö kunnioittaa omia tarpeitaan, mutta osaa ottaa muutkin huomioon.
Joskus näiden kahden itsekkyyden muodon erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. On esimerkiksi lukuisia elämänaloja, kuten huippu-urheilu, joilla pärjääminen edellyttää itsekkyyttä. Monet lahjakkaat ihmiset joutuvat rakentamaan arkensa ammattinsa ympärille, ja tällöin lähipiiriltä vaaditaan joustamiskykyä ja sopeutumista tilanteeseen. Työlleen omistautuminen voi kieliä itsekkyydestä, mutta tällainen ihminen voi yhtä lailla olla huomioiva lähimmäinen.
Tämä kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin paneutua hyvinvointia tukevaan omien tarpeiden huomioimiseen. Käsitellään siis seuraavaksi sitä, millaista on terve itsekkyys tavallisessa arjessa, ja kuinka se auttamaan pitämään koossa hyvinvoinnin palapeliä.

Säästä itseäsi – säästät muita

Terveellä tavalla itsekäs ihminen on siis perillä omista tarpeistaan ja pyrkii pitämään huolta siitä, että ne täyttyvät. Hän ottaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan, tunnistaa jaksamisensa rajat ja pystyy (ainakin yleensä) pitämään niistä kiinni.
Terveellä tavalla itsekäs ihminen osaa toisaalta arvottaa asioita ja kykenee joustamaan. Hän pystyy tinkimään omista tavoitteistaan ja haluistaan, jos elämäntilanne niin edellyttää.
Lienee selvää, että hyvin levänneenä, ravittuna ja liikkuneena ihminen jaksaa välittää ja huolehtia läheisistään paremmin kuin väsyneenä, huonosti syöneenä ja kuntoilun laiminlyöneenä. Esimerkiksi lapsiperheessä arki voi kuitenkin olla hyvin kiireistä, jolloin olosuhteet eivät aina salli omien halujen toteuttamista ja levon, syömisen ja liikunnan optimaalista harjoittamista.
Näiden terveyden tukipilareiden huojuminen ei hetkessä kaada kokonaisuutta, ja ihminen voi kestää poikkeusoloja pitkäänkin romahtamatta. Nyt emme kuitenkaan käsittele sitä, mitä kaikkea on mahdollista kestää katkeamatta: kuka haluaa vain pinnistellä päivästä toiseen, jos on mahdollisuus elää tasapainoisemmin ja terveellisemmin?
Jos vanhemmat tai vanhempi säännönmukaisesti laiminlyö itsestään huolehtimisen ”muiden parasta” ajatellen, kuorma kasvaa lopulta liian suureksi. Seurauksena on vähintäänkin uupunut ihminen, joka ei lopulta jaksa huolehtia myöskään läheisistään. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että toisten parhaaksi uhrautuvan ihmisen fyysinen ja/tai psyykkinen terveys ei enää kestä omien tarpeiden sivuuttamista.
Hyvinvointivalmentaja, kiropraktikko Kristian Ekström on tiivistänyt asian seuraavasti:

.

.

Hyvinvointi- ja voimaharjoitteluvalmentaja Joni Jaakkola puolestaan kehottaa suhtautumaan liikkumiseen, fiksuun syömiseen ja riittävään uneen hyvän elämän perusedellytyksinä. Hän muistuttaa, että terveyttä turmelevaa tekemistä ei pidä päästää krooniseksi.
Elämäntilanteiden vaihdellessa kulloinkin vallitsevien olosuhteiden hyväksyminen ja omien tapojen muuttaminen on avain siihen, että terveyttään voi (itsekkäästi) vaalia, vaikka puitteet eivät olisikaan otolliset. Ei nimittäin ole olemassa yhtä tapaa elää hyvää elämää, on vain valintoja, joilla kokonaisuuteen voi vaikuttaa.

Tunnista tärkeimmät tarpeet

Jos elämäntilanne on sellainen, että omista tarpeista huolehtiminen ei onnistu täysipainoisesti, kannattaa miettiä, mikä on oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta kaikkein tärkeintä. Omien ensisijaisten tarpeiden mukaan toimiminen ei ole välttämättä ollenkaan helppoa. Itsetuntemuksen kehittäminen näitä tarpeita puntaroimalla onkin varmasti hedelmällistä siinäkin tapauksessa, että ihminen haluaa tukeutua elämäntaitovalmentajien tai muiden hyvinvoinnin ammattilaisten apuun.
Hyvinvointi ja jaksaminen voi perustua hyvin erilaisten välttämättömyyksien tyydyttämiseen. Joku voi jaksaa tovin yksinäisempää elämää, kunhan vain ehtii harrastaa itselle tärkeää lajia riittävästi. Toinen taas saattaa kaivata elämäänsä ennen kaikkea säännöllistä ja riittävää unta sekä aikaa ystävyyssuhteiden vaalimiseen, vaikka kuntoilu jäisikin vähemmälle. Kolmas kenties pärjää valoisana vuodenaikana normaalia niukemmilla unilla, kunhan pääsee lataamaan akkujaan liikkumalla luonnossa ja syömällä terveellisesti. Painotukset voivat siis vaihdella, mutta yhtäkään kolmesta terveyden perustekijästä (lepo, ravinto, liikunta) ei pidä pidemmällä aikavälillä täysin sivuuttaa.
Tärkeysjärjestystä ei ole aina helppo laatia ja noudattaa edes silloin, kun aikaa on runsaasti käytettävissä, saati kiireen keskellä. Esimerkiksi päivittäiseen kuntoiluun tai muuten kovaan treenaamiseen tottunut yksilö voi potea ankaria tunnontuskia, jos tavoitteelliseen harjoitteluun ei riitä voimia kuormittavan elämänvaiheen keskellä. Treenitunneista kiinni pitäminen voi houkuttaa, vaikka keho viestisi pikemminkin tahdin hölläämisestä. Todellisia tarpeita miettiessä pitää kuitenkin olla rehellinen: kova liikunta ei esimerkiksi helpota stressiä, vaan päinvastoin lisää sitä.

.

.

Itsestään ja omasta terveydestään huolehtiminen on siis itsekkyyttä, josta hyötyvät myös läheiset ihmiset. Aina muiden ehdoilla toimiva ihminen on vaarassa katkeroitua, kun omat halut ja tarpeet jäävät toistuvasti tyydyttämättä. Usein loputon itsensä uhraaminen toisten vuoksi johtaa myös uupumuksen kautta masennukseen.
Muista, että jokaisella on oikeus olla terveesti itsekäs. Älä siis pode syyllisyyttä siitä, että teet elämässäsi myös itsekkäitä valintoja – ethän lopulta edes tee niitä vain itsesi tähden.

Tero

Lähteet: kielitoimistonsanakirja.fi, hs.fi, bonnierbooks.fi, optimalperformance.fi/joni, terveyskirjasto.fi
Kuvat: stocksnap.io